Tervehdys taas pitkästä aikaa!
Vuosi on pyörähtänyt tehokkaasti käyntiin ja kaikenlaista on ollut meneillään. Vietin joululomaa helmikuuhun saakka Suomen puolella ja oikeaa arkea ei oikeastaan ole takana kuin vasta muutama viikko, ja seuraava loma häämöttää jo!
Kattiradio oli pitkään tauolla, sillä irtauduimme emoradiostamme ja perustimme ystäväkanava Sunnutaibullan kanssa oman portaalimme radiolähetyksille. Ahkeran taustatyön jälkeen saimme vihdoin homman pyörimään, ja
uudistuneet nettisivut löytyvät täältä! Käykää ihmeessä tutustumassa molempiin radiokanaviin sivuillamme. Jos tahdot saada Kattiradion uutiset Facebookin uutisvirtaasi, käy myös klikkaamassa Tykkää-nappia! Kattiradio putoaa aina jaloilleen ja kevään mittaan julkaisemme uusia ohjelmia entiseen tapaamme. Studiomme toimii yhä
Kassikohvik Nurrin tiloissa, vierailun arvoinen paikka jokaiselle Tallinnassa matkaavalle.
 |
| Juhlistimme Kattiradion 1-vuotispäivää! |
Ylläolevan kuvan nappasin vieraillessamme löytöeläintalo Pesaleidjassa Tallinnassa. Kodittomat kissat ovat suuri ongelma niin Suomessa kuin Virossakin, ja moni ihmisrakas kissa useassa eläintalossa kaipaa rakastavaa kotia.
Eläinsuojelulaki Suomessa kaipaa uudistusta, voit allekirjoittaa vetoomuksen edelläolevan linkin osoitteessa. Yksi tärkeistä muutoksista lakiin olisi seuraava: "Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä tulisi säätää pakolliseksi." Tämä vähentäisi kissojen hylkäämistä sekä helpottaisi karanneiden yksilöiden löytämistä takaisin perheensä pariin.
Valokuvaaja ja kirjailija Timo Suutarinen, joka vieraili myös Kattiradiossa, kävi hiljan kissatalo Pesaleidjalla vierailemassa ja kirjoitti kauniin tekstin:
"On perjantaita, reilu viikko ennen ystävänpäivää.
Desinfioimme kädet eteisessä ja suljemme oven perässämme. Ympärillämme ison olohuoneen kokoisessa tilassa on kymmeniä kissoja. Suurin osa niistä pysyttelee turvassa valkoisille seinille rakennetuissa puisissa laatikoissaan. Muutama utelias tulee kiertelemään lattiaa ympärillemme. Rohkeimmat kissat jopa puskevat meitä. Täällä on lähes täysin hiljaista.
”Osa näistä on kotikissoja.”, ystäväni Helena kertoo minulle. Helena on Kattiradion juontaja ja Kassikohvik Nurrin virallinen kissamummo. Kyykistyn ja annan kissojen tutkia meitä ja tottua meihin kaikessa rauhassa. Vasta kierrettyäni huoneen pari kertaa alan ottamaan kuvia. Joka kerta kissat hätkähtävät kameran ääntä. Näiden kissojen katseet kertovat samoista kohtaloista, joita olen nähnyt sairaaloissa ja vankiloissa.
Silmät heijastavat pelkoa ja surua. Osan katseessa on varovaista toivoa paremmasta, mutta kaikilla on jatkuvaa varovaisuutta meitä ihmisiä kohtaan. Nämä kissat ovat joka hetki valmiina perääntymään, pakenemaan ja viimeisenä keinona puolustamaan itseään. Ne on löydetty Tallinnan ja lähiseutujen kaduilta. Niitä on kohdeltu usein todella huonosti ja lopulta hylätty oman onnensa nojaan, koska kissalla ei ole täällä juuri mitään arvoa.
Huone on kuin suuri odotusaula. Turvasatama, jossa on elämän perustarpeet - vettä, ruokaa ja hiekkalaatikot. Kun näin paljon eläimiä tai ihmisiä laitetaan samaan tilaan, hyvässäkin hoidossa arki muuttuu stressaavaksi ja uuvuttavaksi. Omaa rauhaa ei ole kenelläkään. Suuret ikkunat antavat sentään mahdollisuuden katsella luontoa, ohi lentäviä lintuja ja pian alkavan kevään merkkejä.
Helenan tuomat lelut saavat kissatalon kissat leikkimään. Leikki on jotain, mikä rikkoo loputtoman odotuksen harmauden. Jossain sisällä syttyy pentumainen ilo, joka purkautuu ilmoille riehakkaina hyppyinä langoista punottujen hiirten perässä. Leikin keskelläkin varovaisuus säilyy näissä kissoissa ja lelut vaihtavat vauhdissa omistajaa. Yhteenottoja vältetään. Ihan kuin koulun liikuntatunneilla, osa lähtee heti rohkeasti mukaan, toiset tarkkailevat aikansa, mitä tapahtuu.
Joukossa on pari nuorempaa kissaa. Yksi niistä tulee pesästään ja esittäytyy meille. Se nauttii rapsutuksista ja pääsee hetken tuttavuutta tehtyään Helenan syliin. Menen kuvaamaan nurkassa olevaa kissaa, joka sähisee joka kerta, kun menen lähelle. Tällaiset kissat tarvitsisivat kaikkein eniten uuden, rakastavan kodin, jossa niiden luottamus ihmisiin pääsisi syntymään uudestaan. Jokainen kissa täällä on omalla tavallaan hyvin kaunis ja yhtä syytön kohtaloonsa. Yksi on menettänyt korvansa tammikuun pakkasissa, mutta on sentään vielä elossa. Kaikki eivät ole päässeet edes tänne asti.
Talossa on myös pienempi samanlainen huone sekä sairashuone, jossa kissat vuorollaan saavat hoitoa. Toiminta on täysin vapaaehtoistyön ja hyväsydämisten ihmisten lahjoitusten varassa. Koko ajan on tarvetta niin ihmisille kuin rahallekin. Tärkeintä tietysti olisi, että mahdollisimman moni kissa saisi nopeasti uuden kodin. Desinfioimme kädet myös lähtiessämme. Kotona ystäväni kissat nuuskivat minut tarkkaan. Mietin, osaavatko ne arvata, miten onnekkaita ovat ollessaan perheenjäseniä."
Kattiradio on rakas harrastus, mutta suurimman osan arkeani muodostaa tietysti koulu. Tässä jaksossa otin hieman maltillisemmin kursseja, jotta en ajaisi itseäni yhtä loppuun kuin loppuvuodesta. Erityisen innoissani olen vironkielen B1.1-kurssista. Opin kieltä ihan uskomattoman nopeasti ja Tallinnan yliopistossa kielikursseista heruu ruhtinaalliset 8 opintopistettä, tarkoittaen että tämän jakson kahdesta eestikurssista tulee 16 op! Helppoa kuin heinänteko. Toivon saavani loppukevääksi töitä, sillä suurin osa kursseistani loppuu huhtikuussa ja sitten aika käy kyllä pitkäksi.
 |
| Improharjoitus näyttelykurssilla |
Löysin muutaman helmen viime jakson valokuvauskurssin lopputyöstä. Varasimme koulun studion itsellemme päiväksi ja leikimme valoilla ja kameroilla. Koirat olivat vierailulla Tallinnassa ja he ovat jo tottuneet toimimaan malleina.
 |
| Canon EOS 60D |
 |
| Tehtävänantona oli Product photography |
 |
| Selfie, tietty |
Vaihdoin puhelimeni hiljan iPhone 6:een, ja täytyy sanoa että puhelimen kameralla otettujen kuvien laatu on ihan uskomattoman hyvä, etenkin jos on tarpeeksi valoa. On jotenkin ihan uskomatonta miten nopeasti teknologia kehittyy. Näin media-alan opiskelijana olisi tietty hyvä olla ajan hermolla jatkuvasti, mutta tuntuu etten yksinkertaisesti pysty omaksumaan kaikkea uutta!
Sain muuten rillit ihan vastikään. Jep, nelisilmä. Huomasin jo lukiossa että näkö on hiukan heikentynyt, erityisesti oikeassa silmässä. Vielä pari vuotta sitten käytyäni optikolla näköni oli ihan kelvollinen, mutta tämän vuoden puolella totesin, etten enää näe luennolla taululle tai lähestyvien bussien numeroita. Kävin tarkistuttamassa näköni ja sain silmälasit. En tietty pidä niitä koko ajan, lähinnä silloin kun tarvitsen, mutta ne helpottavat elämää kyllä kummasti!
Muuten elämä on jatkunut ihan normaaleissa uomissaan. Olen viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. Eräänä päivänä tieto siitä, että jo puolet yliopistosta on takana, iski tajuntaani pysäyttävästi. Olen löytänyt Tallinnassa asuessani mahtavia ystäviä ympärilleni. Ajatus siitä, etten jonain päivänä enää vietä aikaa viikoittain heidän kanssaan, tuntuu musertavalta. Muistelin mielessäni kaikkia iltojamme vanhassa kaupungissa, tai jonkun kotona katsoen leffoja, kuunnellen musiikkia, jutellen aamun pikkutunneille saakka. Aina tarvitessani apua olen kirjoittanut ryhmämme Facebook-chattiin, ja heti joku on ollut valmiina auttamaan. Tyttöjengini kanssa olemme ruotineet poikia, muotia, ruokaa, elämän tarkoitusta – jakaneet ilot ja surut. Tallinnasta on tullut toinen koti ja nämä ihmiset ovat kuin toinen perhe. Home is where your heart is. Alapuolelta löytyy sekalainen kokoelma minulle tärkeitä kuvia menneeltä parilta kuukaudelta.
 |
| Rakkain kämppis ja Snapchat-addikti! |
 |
| Vanhan kaupungit kadut |
 |
| Liettualaista pinkkiä soppaa |
 |
| Laborin mahtavat shotit! |
 |
| Uuden vuoden vaihtuminen rakkaiden ystävien kanssa |
 |
| Live and let live |
 |
| Gurls |
 |
| Uusi Burtonin laskettelutakki alesta! |
 |
| Õlleteek, ennen tunnettu nimellä Kelm (me kutsutaan sitä edelleen vanhaksi Kelmiksi) |
 |
| Red Emperor |
 |
| Taidemuseo Kumu |
 |
| Näkymä kohvik Komeetista |
 |
| Niin harmaa Tallinna |
 |
| Lounastamassa Must Puudelissa |
 |
| Matkalla Tallinnasta Helsinkiin Empun synttäreillä |
 |
| Löysin ihanan marmorikuvioisen paidan aleista! Vessaselfie paikassa We Got Beef |
 |
| Kannattaako ostaa pieni vai iso pullo? Ihan parasta ehkä koskaan! |
Vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että paljon muiden lainauksia käyttävät ihmiset eivät yllä älykkyydessään keskiverron yläpuolelle, pistän tähän häpeilemättömästi erään lainauksen, johon törmäsin hiljan. Selvennykseksi, lainauksen viesti on että usein ne tekemättä jääneet asiat kaduttavat eniten, eivät tehdyt asiat. Viime aikoina olen yrittänyt olla rohkea ja elää tämän ohjeen mukaan. Tässä vielä
kaunis video aiheeseen liittyen.
Älkää antako harmauden lannistaa ja nauttikaa täysillä asioista, jotka ovat teille tärkeitä! Tsemppiä kevääseen!
Krista
P.S. Olen sekä Snapchatin että Instagramin suurkuluttaja, käykäähän seuraamassa. Löydyn molemmista nimimerkillä kdista.
