Viikon kuulumisia

Hellurei taas. Viime postauksesta on alle viikko ja mulla on jo hirveesti kirjotettavaa! Niin paljon asioita on ehtinyt jo tapahtua… Olen pahoillani, postaus tulee olemaan pitkä, koska en jaksa kirjoittaa joka asiaa erilliseen postaukseen.

Koulu

TIISTAI

Tiistaiaamuna meidän orientaatiohässäkkä jatku melko samanlaisena kuin maanantaina. Meille kävi esittäytymässä erilaisia tahoja, joiden puoleen voi opiskelijana kääntyä, kuten Career and Counselling centre ja Student Union. Luennon lopuksi meillä piti myös olla Tallinnan Suomalaiset Opiskelijat ry:n esittely, mutta yhteyshenkilö ei saapunutkaan paikalle. Luennon jälkeen sain vihdoin rekisteröityä itelleni tunnukset meidän kurssijärjestelmään, ÕIS:iin (Studies information system). Seuraavaksi meille pidettiin luento sopeutumisesta uuteen kulttuuriin. Se oli tosi hyödyllinen ja kiintoisa, vaikka muutos Suomesta Viroon ei järin hurja olekaan. Mutta voi sitä täälläkin kai saada kulttuurishokin? Luennoitsija oli virolainen, joka on asunut vuosia ulkomailla. Hän kertoi saavansa eräänlaisen kriisin/kulttuurishokin joka kerta, kun muuttaa muualle. Ja monille Etelä-Euroopasta tai vielä kauempaa tuleville pohjoisen tuleva talvi ja pimeys voi olla aika shokeeraava. Vaan mikäs meidän suomalaisten täällä etelässä!

Luennon jälkeen palloiltiin yliopistolla meidän mediaporukalla. Tai saattoi siinä olla muidenkin alojen opiskelijoita, tosi vaikea pysyä kartalla kuka opiskelee mitäkin ja kuka on vaihtari ja mistä kukin on tänne tullut! Niin paljon uusia naamoja. Käytiin kaupan kautta hakemassa syötävää ja juotavaa ja mentiin Juhon kämpille hengailemaan. Juho asuu ihan keskustassa tosi makeessa kattohuoneistossa kolmen muun kanssa. Mäkin haluan sen oman asunnon… Joku kiva hipsterkämppä Kalamajasta jostain puutalosta vois olla kanssa aika söpö. Tosiaan, siinä me istuskeltiin iltaa ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Jossain vaiheessa keskustelu yltyi niin kiivaaksi, että oli vaikea saada puheenvuoroa ja meteli oli myös aika kova. Olin tosi väsynyt joten päätin lähteä ajoissa kämpille vähän rauhottumaan ja tekemään ruokaa. Kämppiksetkin oli kotosalla.

Maisema Juhon partsilta

Juhon penthouse-kämppä

Illalla kun oltiin jo käyty Kerttulin kanssa nukkumaan, käytävästä rupes kuulumaan kauhea melu! Menin kurkkaamaan mitä tapahtuu, ja hirveä lössi jengiä seisoskeli siellä. Joku tyttö huikkas mulle että "Hei, meil on bileet! Tuu tänne!" Nappasin avaimet mukaan ja menin katsomaan, mitä oikeen tapahtuu. Ja tosiaan, siellä käytävän toisessa päässä oli bileet. Joku vaihtareista asuu isossa asunnossa, johon mahtu helposti 20-30 henkeä seisoskelemaan. Siellä oli jopa parveke! Hengailin hetken "bileissä" yökkärissä ja villasukat jalassa, mutta pian painelin vihdoin pehkuihin.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkoaamuna heräsin ensimmäistä kertaa virkeänä ja levänneenä. Kerttuli nyt taas paineli kasin aikaan salille, mä sain itteni vasta ysin jälkeen edes ylös sängystä. Kai munkin pitäis ruveta urheilemaan… Aamupalan ja meikkailujen jälkeen lähdettiin Kerttulin kanssa kohti vanhaa kaupunkia. Tavattiin siellä meidän saksalainen kaveri Thea ja muutama espanjalainen ja lähdettiin jollekin kirpparihenkiselle torille juna-aseman läheisyyteen. Pyörittiin siellä jonkin aikaa ja espanjalaiset shoppaili talvikenkiä itselleen. Torilta lähdettiin takaisin vanhaan kaupunkiin syömään. Löydettiin kiva pubityylinen, keskiaikaishenkinen ravintola. Lautasellinen hirvikeittoa maksoi kaksi euroa, tuoreet porkkana- ja pinaattipasteijat euron. Se keitto oli ihan jäätävän hyvää!

Kahden euron hirvikeitto

"Can I get a spoon?"
"We don't have any spoons. You have to carry your own weapons at all times!"

Keskiviikkona käytiin Kerttulin kanssa myös vihdoin hoitamassa EU/EEA Citizens Right of Temporary Residence -rekisteröinti pois alta. Täytettiin pari lomaketta ja ensi viikolla saadaan noutaa meidän eestiläiset henkkarit. Rekisteröintitoimistolta Kerttuli suuntasi johonkin omiin menoihinsa ja mä menin pikaisesti pyörähtämään River Islandissa Virukeskuksessa. Ehkä mun lempparikauppa! Ostin pois laukun jota olin himoinnut jo heinäkuusta saakka ja matkaan saattoi tarttua myös täydellinen ruutupaita ("I'm a lumberjack and I'm okay…"). 

<3

Shoppailtuani kipaisin käymään asuntolalla syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja suuntasin kohti yliopistoa. Luvassa oli BFM:n (Baltic Film and Media School, mun koulu, jee!) leffailta, eli näytettiin neljä näyttämisen arvoista lyhäriä vuosien varrelta, siis BFM:n opiskelijoiden tekemiä. Yksi elokuvista oli pärjännyt hyvin kansainvälisillä filmifestareilla ja saanut kaiketi palkintojakin. Ja se oli kyllä hyvä! Leffa kertoi pojasta, joka syötti isänsä työsalkusta löytämiään aineita rotalleen. Rotta sai yliluonnollisia voimia ja lopulta tappoi kaikki. Jokaisen lyhärin jälkeen elokuvan tekijä vastaili meidän esittämiin kysymyksiin. Edellä mainitun lyhärin isä kertoi hankkineensa eläintarhasta kuolleita rottia ja täyttäneensä ne itse, netistä löytämillään ohjeilla, koska täytetty rotta näytti paremmalta kuin pehmolelu. Eli tässä hommassa voi todella laittaa itsensä likoon, jos haluaa… Lyhärit ja vierailijat antoivat kivasti osviittaa siitä, mitä meillä on edessä tulevina kolmena vuotena. Leffat kirvoitti myös ankaraa keskustelua, niin meidän BFM-jengissä kuin muidenkin aineiden opiskelijoiden kesken.

Leffojen jälkeen mentiin Kerttulin ja Thean kanssa Thean kämpille Karu-asuntolaan kokkaamaan. Ensin ajateltiin tehdä perunakeittoa, sitten Kerttuli keksi laittaa siihen kalaa, ja voilá, meillä oli kalakeittoa. Yllättävän halvalla saatiin ainekset isoon kattilalliseen tosi hyvää kalakeittoa! Asuntolan keittiössä hengaili myös muutama turkkilainen ja espanjalainen opiskelija ja meillä oli oikein viihtyisää.

Siinä hengaillessamme vaihtareiden kanssa meille selvisi, että illalla järkättäisiin jotkut Erasmus-bileet. Vaikka en vaihtari olekaan, päätin silti tunkea mukaan. Mentiin aloittelemaan johonkin toiseen asuntolaan, jonka käytävällä istui valtava lauma espanjalaisia. Asuntolalta lähdettiin vanhaan kaupunkiin Club Müntiin, jossa varsinaiset bileet järkättiin. Kyseinen klubi oli aivan tupaten täynnä, lämpötila ehkä 40°C ja musa tosi kovalla. Kaikki juomat maksoi euron ja baaritiskille oli koko ajan jonoa. Mutta hauskaa oli, en voi kieltää. Tapasin niin paljon uusia naamoja etten jaksa edes yrittää muistaa kaikkien nimiä. Väsyttyämme bailaamiseen napattiin muutaman G4S:läisen kanssa taksi alle ja tultiin kotiin. Taksimatka maksoi 7€, mistä itse maksoin euron. Eli eipä ollut turhan kallis ilta!

Dints dints

TORSTAI

Torstaiaamuna nukuin vaihteeksi autuaan pitkään. Tai yritin nukkua, sillä ensin kämppikseni Fumi lauloi niin kovalla äänellä, että se kuului mun huoneeseen saakka. Sen jälkeen palohälyttimet pärähti soimaan. Menin käytävään katsomaan, mitä tapahtuu. Näytti hassulta, kun jokaisesta ovesta kurkkasi joku ulos. Kellekään ei tullut mieleen, että voisi oikeasti olla tulipalo ja että pitäisi kenties poistua rakennuksesta. Yksi tyttö meni sitten kysymään toimistosta, mitä oikein tapahtuu. Kuulemma noin vain käy silloin tällöin… Seeelvä. Vietin aamupäivän ja alkuiltapäivän siivoillen ja tehden ruokaa.

Iltapäivällä tapasin Alexin yliopistolla ja käytiin syömässä. Pyörittiin hetki koululla, napattiin Jyri ja muutama muu matkaan ja suunnattiin jälleen vanhaan kaupunkiin. Istuskeltiin eka Von Krahlissa ja myöhemmin osallistuttiin Red Emperorissa Pub Quiziin. Ei taidettu voittaa… Lähdin vikalla bussilla asuntolalle puolenyön aikoihin.

Psykedeelinen vessaselfie

Von Krahlin vessa

Von Krahl

PERJANTAI

Oltuani 24/7 ihmisten kanssa päätin ottaa itselleni hieman aikaa ja menin käymään Kristiinessä kauppakeskuksessa, jossa on muun muassa Prisma. Pyöriskelin kauppakeskuksessa, ikkunashoppailin ja nautin omasta, hyvästä seurastani hetken. Tein myös kunnon ruokaostokset Prismassa, ensimmäistä kertaa täällä Tallinnassa. Prismassa oli pikakassa ja ajattelin pääseväni nopeammin pois, jos käytän sitä. Vaan mitä vielä, pikakassoilla seisoskeleva myyjä joutui jatkuvasti auttamaan mua, kun se laite ei lukenu viivakoodeja. Että se siitä. Venaillessani bussia pysäkillä joku mummeli tuli selittämään mulle venäjäksi jotain. Yritin ystävällisesti kertoa, etten puhu venäjää, mutta mummilla oli kovasti asiaa, joten annoin sitten vaan selittää.

Astuttuani asuntolan ovesta sisään mun kämppis Fumi (ei hajuakaan miten se kirjoitetaan…) kysyi, haluanko maistaa nigerialaista ruokaa. Yritin kohteliaasti selittää, että aion juuri kokata itse, mutta että voisinhan mä ehkä vähän maistaa. Ja, no, Fumi mätti mulle ison kipollisen jotain taikinan tapasta mössöä, kahta eri kastiketta ja kanaa. Ruoka piti syödä käsin ja se oli tosi sotkusta puuhaa. Mutta myös ihan älyttömän hyvää! Juteltiin niitä näitä nigerialaisesta ja suomalaisesta ruokakulttuurista. Lopulta pääsin kokkaamaan itse. Tein ihan sairaan hyvää intialaishenkistä kana-kookos-wokkia. Fumi seurasi tarkkana koko prosessin ajan mitä mä puuhailin ja kertoi aikovansa itsekin tehdä kyseistä ruokaa joskus. Right.

Ruokalevon jälkeen suuntasin kohti vanhaa kaupunkia, jossa tapasin kavereita. Joukkomme on kasvanut jo suureksi ja mukana pyörii suomalaisten lisäksi saksalaisia, hollantilaisia, venezuelalaisia ja puolalaisia. Lähdimme vanhasta kaupungista Kalamajaan johonkin oluisiin erikoistuneen pubiin, ei mitään hajua paikan nimestä. Olutvalikoima oli tosiaan aika vaikuttava, samoin siidereitä oli paljon erilaisia. Hintataso oli vähän korkeampi kuin mihin täällä on tottunut. Paikka oli tosi viihtyisä, muistutti ehkä vähän Kalasataman Teurastamoa. Istuttiin terassilla myöhään iltaan saakka.

Sorry Suzie, I stole your photo!

Osa meidän porukasta oli aiemmin viikolla tavannut jonkun paikallisen bändin, ja kyseinen bändi oli kutsunut meidät kaikki keikalle tänään. Tsekattuamme kartasta sijainnin ja todettuamme matkan olevan liian pitkä käveltäväksi otimme taksit käyttöön. Taksi jätti meidät oikeaan osoitteeseen, mutta kyseistä baaria ei näkynyt mailla ei halmeilla. Pyörimme monta pitkää minuuttia tyhjähköllä teollisuusalueella ja kysyimme neuvoa muutamaan otteeseen. Lopulta kadulta johti tosi hämärälle, metsäiselle kujalle pieni puinen ovi. Ja päästyämme tämän pusikon löysimme todella baarin, jossa keikka järkättiin. Harmikseni en ottanu kuvia, sillä se oli todella underground mesta. Baari näytti enemmän keskeneräiseltä rakennustyömaalta kuin baarilta ja pientä, pimeää sisäpihaa ympäröi tiheät pöheiköt. Pääsimme sisään baariin hieman halvemmalla kun kerroimme pokelle että "I'm with Paul", haimme rommikolat ja istuskelimme ulkona. Pian myös itse Paul bändeineen saapui paikalle. Ilmeisesti Paulin bändi myös todella esiintyi (pari tuntia ilmoitettua myöhemmin), mutta se meni multa kokonaan ohi, kun uppouduin keskusteluun muiden opiskelijoiden kanssa. 

Löysin mun nimen vessan seinästä

Myöhemmin illalla (yöllä?) lähdimme kävelemään takaisin keskustaa kohti, pyörimme hetken vanhassa kaupungissa ja lopulta päätimme tunkea Juhon pent houseen jatkoille. Söimme, joimme, soitimme kitaraa (mä en soittanut tosin), nauroimme ja juoruilimme melkein aamuun asti, taksin sijaan pääsimme aamun ensimmäisellä bussilla takaisin kotiin. Ihan supermahtavakiva päivä, ilta ja yö!

LAUANTAI

Koska perjantai-iltana tosiaan meni vähän myöhään, nukuin onnellisesti tosi pitkään lauantaiaamuna. Lämmitin edellispäivän ruokaa ja otin rennosti. Iltapäivällä sovittiin myöhäiset lounastreffit eilisen porukan kanssa. Kävimme vanhassa kaupungissa Kompressor(?)-nimisessä mestassa syömässä ihan älyttömän hyviä täytettyjä lettuja. Sen jälkeen haettiin kaupasta parit oluset ja suunnattiin Piritaan viettämään Bonfire nightia. Kyseessä on ilmeisesti joku tapahtuma, jonka ideana on sytyttää kokkoja koko Baltian rannikolle. Jossain päin olisi myös ollut kai joku ihan legit häppeninki ja livemusaa, mutta me väsättiin oma pieni notski rannalle ja ihailtiin auringonlaskua. Seuraan liittyi jossain vaiheessa myös iso lauma Erasmus-vaihtareita, mutta lopulta jäljellä oli taas meidän oma pieni porukka.

Turisteja!!

Ilta oli tosi viileä, mutta nuotion ääressä oli ihanan lämmin. Nyt kaikki vaatteet vaan haisee savulta. Kauhistutettiin myös kreikkalaisia ja venezuelalaisia käymällä puolalaisen Pawelin kanssa uimassa hyisessä meressä. "Yeah, that's common in Finland." Hupaisaa oli myös, kun espanjaiset yritti opettaa kiinalaista sanomaan ärrää, heh. Soiteltiin kitaraa ja laulettiin nuotion ääressä, pimenevässä illassa. Oli myös tosi makeeta, kun rannalla oli paljon pieniä nuotioita ja ihmiset laski taivaalle sellasia lentäviä lyhtyjä, joita on Tangled-leffassa!

Matkalla kotiin juttelin virolaisen taksikuskin kanssa niitä näitä, herra jutteli viroksi, mä vastailin suomeksi, eikä ollut mitään kommunikaatiokatkoksia! Monet muunmaalaset kyselee multa, että ymmärränkö mä viroa suomen pohjalta. Oon nyt jo viikossa oppinu paljon, ja tottahan mä kylttejä osaan lukea ja maalaisjärjellä päätellä, mutta enpä mä voi silti sanoa osaavani. :D

SUNNUNTAI

Sunnuntai oli viikon leppoisin päivä. Käytiin vaihtareiden ja Kerttulin kanssa tsekkaamassa Piritan tv-torni. Kävin Prismassa hakemassa iltapalaa ja tulin kotiin katselemaan leffaa. Voisi vaihteeksi mennä ajoissa nukkumaan.

Vähän vino panoraama tornista

On ollut ihan superi viikko, oon tavannu ihan järkyttävän paljon uusia ihmisiä ja saanu myös hyviä kavereita. Oon nähny Tallinnaa enemmän ku koko elämäni aika yhteensä ja kokenut myös paljon kaikkea uutta ja siistiä!

Öitä!

Kotikulmilla

Day no. 2: Enjoying life!

Hyvää iltaa. Kello tikittää jo lähempänä yhtä yöllä ja pääsin vihdoin peiton alle ja koneen ääreen.

Tänään alkoi orientaatioviikko yliopistolla. Näin alkuun täytyy todeta että aikataulu on tiukka! Heräilin aamulla kun mun ylireipas kämppis Kerttuli lähti lenkille ennen seitsemää. Käänsin pari kertaa kylkeä mutta nousin pian ja aloin purkaa tavaroita ja tehdä aamutoimia. Olin edellisenä iltana käynyt kaupassa hakemassa puurohiutaleita ja hilloa, joten väsäsin niistä aamupalaa. Oli kyllä vähän köyhää ilman mitään mausteita, kun en suolaakaan tietty tajunnu ostaa. Noh, huomenna ehdin ehkä shoppailemaan ruokakauppaan paremmalla ajalla…? Anyways, aamiaisen jälkeen lähettiin Kerttulin kanssa kohti yliopistoa. Meidän asuntolan läheltä menee Viru-hotellin lähelle bussi, matka-aika kävelyineen asuntolalta yliopistolle on puolen tunnin luokkaa. Olisi kiva saada asunto keskustasta asap. Mutta siitä lisää kohta.

Orientaatio alkoi yleisellä härdellillä yliopiston Astra-rakennuksen aulassa. Siitä meidät ohjattiin luentosaliin, jossa saatiin eri ihmisiltä hyvin perusteellista perustietoa opiskelusta ja elämästä Tallinnassa. Meillä oli muun muassa (erittäin komea) poliisi luennoimassa yleisestä turvallisuudesta, brittiläissyntyinen opettaja puhumassa sopeutumisesta uuteen kulttuuriin ja Tallinn University International Clubin puheenjohtaja Kelli kertomassa klubista ja syksyn tapahtumista. Edellä mainittu klubi on kansainvälisiä opiskelijoita varten perustettu seura, joka järkkää tutortoimintaa ja erilaisia yhteishenkeä nostattavia tapahtumia, joita muutaman mainitakseni on tämän päivän Welcome Partyt (joista kohta lisää) ja sientenpoimintareissu syksymmällä. Kyllä meistä pidetään hyvä huoli.

Poiketakseni aiheesta käytännön asioihin, tällä viikolla on hirveästi vielä juoksevia asioita hoidettavana. Ensimmäiseksi pitää käydä hakemassa vuokraisännältä vuokrasopimus, jotta saan nyhdettyä Kelalta asumistuet. Sopparia tarvitsee myös, jotta voi rekisteröidä itselleen väliaikaisen "oleskeluluvan" Virossa (EU/EEA Citizens Right of Temporary Residence). Homma hoituu niin, että marssin Population Register Officeen henkkareiden ja vuokrasopimuksen kanssa ja rekisteröidyn kansalaiseksi. Seuraavaksi marssin Citizenship and Migration Bureauhun ja hoidan itselleni virolaisen henkilöllisyystodistuksen. Sitä varten pitäis saada edustava kuva itsestä, jaiks! Hommattuani henkkarin voin marssia Ärrälle, ostaa bussikortin, käydä netissä identifioimassa sen mun nimiin ja voilá, Tallinnan ilmainen julkinen liikenne on käteni ulottuvilla. Typerää muuten, ei voi bilettää myöhään, sillä viimeinen bussi tänne asuntolalle lähtee puolenyön aikoihin. Pitää fiksata pyörä tai olla bilettämättä…

Huomenna on ohjelmassa myös itseni rekisteröinti Tallinnan yliopiston kurssijärjestelmään, jotta voin valkata itelleni kivoja kursseja syksyksi. Tallinnan yliopistossa on käytössä niin sanottu freedom of choise, eli voidaan valita kaikkien muiden alojen kursseja joilla voi suorittaa opintopisteitä. Urheiluinstituutin äijä kävi kanssa kertomassa, että tarjolla on muun muassa kehonrakennus-, aerobic- ja ulkolajikursseja. Tosin tuolla yliopistolla saa seikkailla portaikoissa siihen malliin, että ei tarvii mitään urheilukursseja että kunto kohoaa. Ilmoitin netitse myös kiinnostukseni liittyä Tallinnan yliopiston sinfoniaorkesteriin! Eli tekemisestä tuskin tulee pulaa. Ainiin, opiskelijakorttikin pitäis hakea. Sekin oli jotenkin hirvee prosessi hankkia se kortti.

Tiukan infopaketin (3,5 tuntia!) saatiin lyhyt esittelykierros rakennuksissa. Yliopisto koostuu eri rakennuksista, joilla on latinankieliset nimet. Mun instituutio eli Baltic Film and Media School majailee Novassa, ja se tuntuu myös kaikkein kotoisammalta. Meillä on siellä studioita ja elokuvateatteri! Kaikilla rakennusten nimillä oli joku syvällinen merkitys, mutta en enää oikein muista niitä. Ursa ainakin tarkoitti karhua, joka taas symbolisoi periksiantamattomuutta ja muuta vastaavaa. Ursassa sijaitsee myös kaikki urheiluun liittyvät jutut, kuten kuntosali. Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus käydä tekemässä se kursseille rekisteröinti, mutta meillä alkoi Kerttulin ja meidän seuraan lyöttäytyneen Saran kanssa olla jo niin nälkä, että käytiin yhdessä yliopiston ruokaloista syömässä. Safka oli ihan ok, vähän kallista ehkä opiskelijaruokalaksi. Enemmän kuin Aallossa ainakin. Myöhäisen lounaan jälkeen törmäsin käytävällä Alexiin ja Erkkaan, mun mediaopiskelijakavereihin, joihin tutustuin jo pääsykokeissa heinäkuussa. Mentiin hengailemaan kirjaston koneille hetkeksi. Meidän seuraan liittyi vielä pari latvialaista mediaopiskelijaa ("kollegaa") ja lähdettiin kauppaan ostamaan välipalaa ja kaljaa.

Seuraavaksi meille oltiin järkätty "Movie night" Novassa, meidän leffateatterissa! Siellä esitettiin neljä parasta lyhäriä Sleepwalkers-leffafestareilta. Yksi lyhäreistä oli brittituotantoa, toinen espanjalainen, kolmas norjalainen tai tanskalainen ja neljäs virolainen. Kaikki oli ihan hyviä ja antoi ehkä myös vähän inspiraatiota tulevia opintoja varten! :)

Leffojen jälkeen suunnattiin isolla porukalla aulaan ja lähdettiin yhtä matkaa kohti Kochi Aidad -nimistä sataman läheisyydessä sijaitsevaa baaria, jossa oli International Clubin järjestämä Welcome Party. Meidän porukkaan liittyi vielä pari mediaopiskelijaa ja jäätiin suomalaiseen tyyliin baarin pihalle juomaan olutta ja juoruilemaan. Lopulta päästiin sisälle, ja ohjelmassa oli niin perinteisiä kansantansseja, tutustumisbingoa kuin köydenvetoakin. Ohjelma oli toissijaista, tärkeämpää oli uusien ihmisten kanssa juttelu. Tapasin ihan älyttömästi uusia kivoja ihmisiä! Mukaan mahtui hollantilaisia, yksi venezuelalainen, jordanialainen, tsekkiläisiä, suomalaisia, saksalaisia, espanjalaisia ja latvialaisia. Kaikki todella kivoja. Menin ihan pyörälle päästä, että mikä oli kenenkin nimi, mistä kukin oli, oliko joku yliopisto-opiskelija vai Erasmus-vaihtari ja niin edelleen. Mutta eipä se haitannut, sain tosi paljon uusia kavereita ja mulla oli ihan superhauskaa! Viron sijasta opin muutaman ruman sanan hollanniksi sekä paljon espanjalaisista elokuvaohjaajista. Lopulta lähdettiin Kerttulin ja muutaman muun täällä asuntolassa asuvan kanssa bussilla kohti kotia, oltiin meinaan ihan poikki jokainen. Ihan sairaan kiva päivä ja paljon uusia kavereita! :)

Asuntolasta vielä pikaisesti, jaetaan siis Kerttulin kanssa tämmönen pieni huone, ja kahdella huoneella (neljä ihmistä siis) on yhteinen keittiö, pyykinpesukone, vessa ja suihku. Huoneisto on tosi siisti ja vaikuttaa ihan uudelta, mutta ahdastahan täällä on. Viereisessä huoneessa asuu nigerialainen tyttö ja sinne varmaan muuttaa lähipäivinä se neljäs. Vuokra on 165€ kuussa, mikä on aika paljon näin vähästä tilasta ja huonosta sijainnista. Pitää ottaa seuraavaksi projektiksi sitten se oman kämpän etsiminen.

Ovi käytävään ja vessa

Meidän työpöytä. Sovittiin että Kerttuli saa vallata sen, mä valtasin yhen hyllykön toiselta seinältä.

Keittiö

Keittiö

Sain kamat purettua kaappiin! Kolme alinta hyllyä mun, kolme ylintä Kerttulin.

Astiahylly :) Alempi mun, ylempi Kerttulin

Ulko-ovi jälleen

Kerttuli hampipesulla

Nyt oon niin poikki että pakko käydä nukkumaan. Ehkä tässä jonain päivänä mulla on aikaa ja energiaa kirjoitella tarkemmin ja enemmän!

Kaiken kaikkiaan, viihdyn toistaiseksi tosi hyvin ja mulla on tosi kivaa ja en malta odottaa että koulu alkaa kunnolla! :)

Love, Krista

PS. Täällä vetää

Day no. 1: Lost in Tallinn

Huh heijakkaa!

Kuulkaas ystävät. Kello on yli yksitoista illalla ja pääsin just äsken pikasuihkun kautta sänkyyn. Sanonpahan vaan, on ollu melkonen päivä tää ensimmäinen. Aloitetaanpas ihan alusta.

Tänään aamusella pakkasin loput kamat rinkkaan (Mitkä loput kamat? Niistä lisää seuraavassa postauksessa.) ja suuntasin isin kyydillä pyörä takakontissa kohti Länsisatamaa. Rinkka painoi ainakin 100 kiloa ja meno oli vähän horjuvaa ku poljin se selässä. Ei se mitään, urheasti autojen sekaan ja sotkemaan kohti laivaa. Laivalle pääsyä odotellessani seuraan liittyi yllättäen samaan kouluun tuleva kaveri, johon tutustuin pääsykokeissa heinäkuussa (niistäkin tulossa tekstiä myöhemmin…). Mikä sattuma, samalla laivalla ja molemmat vielä pyörällä! Tylsä laivamatka muuttui ihan mukavaksi. 

Maisemia :)

Satamassa todettiin kaverin kanssa että hei, mehän asutaan samalla suunnalla. Alkoi mukavasti myös sataa vettä juuri kun päästiin laivasta ulos. Säästä piittaamatta lähdettiin polkemaan yhtä matkaa kohti uusia kotejamme. Kartan mukaan matkaa olisi ollut noin 5-6 km. 

Parin kilometrin jälkeen polkeminen alkoi tuntua raskaalta. Ei sillä, ettei se olisi jo ollut tarpeeksi rankkaa rinkan kanssa. Kysäisin sitten frendiltä että onko mun pyörän kumit ihan kunnossa. Pysähdyttiin tutkimaan asiaa ja tosiaan, takakumi näytti kovin tyhjää. Kaivoin reippaasti rinkasta pumpun ja ruvettiin yhdessä pumppailemaan kumia. Se ei kuitenkaan täyttynyt. Se oli puhki.

Tässä vaiheessa matkaa oli jäljellä nelisen kilometriä, rinkka painoi minuutti minuutilta enemmän, vettä tuli taivaalta kuin aisaa ja Kristaa alkoi harmittaa suuresti. Ihana kaverini ei suinkaan jättänyt mua yksin vesisateeseen pohtimaan asiaa, vaan auttoi mua lukitsemaan pyörän matkan varrelle ja etsimään bussin, jolla pääsisin asuntolalle (josta kerron lisää myöhemmin). Taaperrettiin likomärkinä lähimmälle pysäkille ja yritettiin saada selkoa niin pysäkin kartasta, Google Mapsista kuin Tallinnan reittioppaastakin. Lopulta kysäistiin pysäkillä seisseeltä herralta ohjeita. Herra antoikin perusteelliset reittiohjeet - venäjäksi. Kielimuuri kuitenkin ylittyi helposti, löysin bussipysäkin ja osasin jopa jäädä oikealla pysäkillä bussista. Lopulta sain könyttyä itseni ja rinkan neljänteen kerrokseen (hyvä pakaratreeni) asuntolahuoneeseeni. Tapasin myös kämppikseni uudestaan, uskon että tullaan hyvin toimeen. :)

Matka ei suinkaan päättynyt tähän. Pyörä piti vielä noutaa, ettei sitä pöllittäisi tai rikottaisi. Jätin rinkan asuntolalle ja lähdin pyörännoutomatkalle. Kävin matkalla lähikaupassa nappaamassa vähän ilta- ja aamupalaa matkaan. Tällä kertaa bussin löytäminen kävi sujuvammin, vaikkakin jäin sitten väärällä pysäkillä pois ja jouduin vähän kävelemään lisää. Pyörä oli paikoillaan ja lähdin pimenevässä illassa taluttamaan ja osin polkemaan sitä kohti hostellia. Matka ei suinkaan ollut sujuva, sillä tyhjällä kumilla ei tunnetusti voi oikein ajaa. Lisäksi seuratessani kännykän kartan ohjeita matka tyssäsi jatkuvasti tietyömaiden tai junaraiteiden takia. Onnistuin kuluttamaan matkaan yli 40 minuuttia ja lopulta, hieman ennen yhtätoista, pääsin vihdoin asuntolalle. Hiippailin hiljaa sisään, sillä kämppis nukkui, kävin pikaseen suihkussa ja sukelsin vällyjen väliin. Laitettuani ensin lakanat. Pitääkö se tehdä itse??

Kuten laivamatkakaverini kanssa todettiin, olisihan se ihan tylsää jos ei hieman olisi vastoinkäymisiä. Ensimmäinen päiväni Tallinnassa oli sateinen, hikinen ja urheilullinen.

Tosiaan, kirjoittelen tässä lähitulevaisuudessa vähän tarkemmin siitä, mitä täällä puuhailen ja miten oon tänne joutunut. Nyt on pakko painua petiin, sillä huomenna alkaa orientaatioviikko ja tapaan kaikki uudet kaverit!

Öitä!

Maisema asuntolan porraskäytävän ikkunasta